Muistan hyvin nuoruudestani, kun koko perhe yhdessä kokoontui olohuoneen sohvalle töiden jälkeen seuraamaan puoli yhdeksän uutisia ja katsomaan, mitä maailmalla on tapahtunut.  Päivittäiset uutiset maailman levottomuuksista ja kriiseistä tuntuivat kaukaisilta ja siltä, että ne eivät kosketa konkreettisesti meitä täällä Keski-Suomessa. Nyt 30 vuotta myöhemmin maailma on toinen. Tänään, kun istumme katsomaan uutisia tai avaamme puhelimen, niin olemme keskellä maailman tapahtumia. Emme voi enää puhua ”lintukodosta”, vaan mitä tahansa voi tapahtua myös täällä. Eikä vain maailma, vaan myös Suomi on muuttunut.

Meidän on tartuttava asioihin. Jos toimiin ei ryhdytä nyt, voi edessämme olla ”Ruotsin kohtalo”. Olemme katsoneet Ruotsia monessa asiassa hieman kadehtien, mutta sisäisessä turvallisuudessa Suomi on vielä paremmassa tilanteessa. ”Lintukoto” on Ruotsissa vain muisto entisestä. Mutta miltä maamme tulevaisuus näyttää, jos jatkamme nykyisellä linjalla? Teemmekö me saman virheen? Tuleeko sinulle mieleen asuinalue tai paikkakunta, jossa Suomen poliisi ei enää näyttäydy liiallisen turvallisuusriskin takia? Rikollisuutta on ollut aina ja tulee olemaan jatkossakin. Silti voimme luottaa, että Suomen poliisi tulee paikalle ajoissa, kun apua tarvitaan, asuinalueesta riippumatta. Suomella on vain muutama vuosi aikaa tehdä suunnanmuutos poliisitoiminnan resursointiin. Tilanne on vielä hallinnassa, mutta hälytyskellojen pitäisi viimeistään nyt soida, kun katastrofin ensimmäiset, hienovaraiset merkit on tunnistettu. Mitä nämä merkit sitten ovat? Niistä kerron oman näkemykseni.

Merkki numero 1: Poliisi nostaa kädet ylös
Vuodenvaihteessa lehtien palstoilla saimme lukea Itä-Uudenmaan poliisilaitoksen sisäisestä ohjeesta, jonka mukaan ilmoitukset pienemmistä rikoksista jätetään pääsääntöisesti esikäsittelyyn eli tutkimatta. Kyseessä  ovat ns. ”pimeät jutut”, joissa rikoksesta epäilty henkilö ei ole tiedossa. Lepotilaan laitetussa jutussa  epäiltyjen henkilöllisyyttä ei selvitetä ja rikokset vanhenevat käsiin. Syyttäjä voi myös tehdä osansa ja jättää huomiotta jutut, joiden merkitys nähdään teoltaan vähäiseksi. Tiesimme, että poliisilla on resurssipula,  mutta sen vakavuus konkretisoitui vasta nyt koko kansalle. Kyseessä on akuutti resurssipula, jossa raskasta  työtä tekevät virkamiehet joutuvat toimimaan vastoin valtiovallan heille asettamaa tehtävää. Milläs teet,  kun ei pysty? Meillä Keski-Suomessa ongelma konkretisoituu myös poliisiasemien puuttumiseen ja olemassa olevien tilojen pienuuteen. Tämä johtaa rikosperusteisesti kiinniotettujen henkilöiden kuskaamiseen edes takaisin ympäri Keski-Suomea. Parhaimmillaan kiinniotetut henkilöt kuskataan illalla Saarijärvelle, aamulla Jyväskylään kuulusteluihin ja iltapäivällä takaisin Saarijärvelle. Päihtyneitä kuskataan  jopa Kinnulasta Saarijärvelle nukkumaan ja aamulla takaisin Kinnulaan valtion kyydillä, koska linja-autoja ei kulje kaikkialle. Aikaa ja resursseja palaa pelkästään ”taksitoimintaan” hurjia määriä. Turvallisuuden kannalta tärkeälle läsnäololle ja näkyvyydelle jää vähemmän aikaa, joka luo omalta osaltaan edellytyksiä rikolliselle toiminnalle.  Poliisin kädet nousevat ylös, vaikka kuvittelimme, että käsiä nostelevat vain rikoksesta epäillyt henkilöt. Luottamus kokee konkreettisen kolhun ja luo pohjaa tuleville ongelmille. Olemme luottaneet poliisiin kuin kallioon.
Merkki numero 2: Maailma muuttuu nopeammin kuin kuvittelimme

Maailma muuttuu nopeasti ja niin myös uhkakuvat. Poliisin pitää pysyä juoksussa mukana. Erilaisten tieverkkojen kautta rikolliset pääsevät käsiksi toisten omaisuuksiin tai jopa pahimmassa tapauksessa valtakunnan sähkönjakeluverkkoihin. Enää ei pahat pojat ole sorkkaraudan kanssa pankkia ryöstämässä, vaan rikoksia suunnitellaan, valmistellaan ja tehdään nykyään kotisohvalta tietokoneen kautta. Tekijä voi olla yksittäinen rikollinen tai jopa valtiovallan ohjauksessa oleva ryhmä. Tietoverkkojen kautta voidaan tehokkaasti levittää myös meille suomalaisille uhkaa luovia ideologioita, jotka voivat löytää otollisen kasvualustan ihmisissä, jotka kokevat elämänsä Suomessa negatiiviseksi. Poliisin tehtävänä on rauhan aikana vastata näihin kasvaviin kyberrikollisuuden sekä hybridivaikuttamisen haasteisiin.

Merkki numero 3: Me kysymme, onko Keski-Suomi vielä maailman turvallisin paikka asua

Miten varmistamme, että poliisi pystyy työskentelemään hyvillä resursseilla, asiaankuuluvilla puitteilla ja työkaluilla koko Keski-Suomen maakunnan alueella? Miten varmistamme, että tarpeen tullen poliisia ei jouduta odottamaan yhtään ylimääräistä ja pitkää minuuttia? Miten varmistamme, että yksilölle tärkeä rikosasia on myös poliisille tärkeä ja selvityskelpoinen asia? Miten varmistamme jokaisen ihmisen osallisuuden yhteisöönsä ja estämme eriarvoisuuden sekä potentiaalisesti vaarallisen syrjäytymisen syntymistä? Miten varmistamme, että maailman turvallisin maakunta Keski-Suomi houkuttelee edelleen uusia asukkaita, uusia työntekijöitä ja uusia yrityksiä luokseen, koska alue on yksinkertaisesti parasta A-luokkaa?

Tämä on poliisiasia! Asia, joka vaikuttaa meihin kaikkiin enemmän kuin osaamme kuvitellakaan. Kyseessä on kansallinen ja sitä kautta maakunnallinen turvallisuutemme. Otan asian todella henkilökohtaisesti ja sitä kautta henkilökohtaiseksi tehtäväkseni. Tämän vuoksi tulen tekemään töitä asian parantamiseksi samaan tapaan kuin palo- ja pelastusalan työolosuhteidenkin parantamiseksi Keski-Suomessa. Poliisi tarvitsee lisää oikeita tarkasti kohdennettuja resursseja ja palomiehet tolkun työolosuhteet.

Tämä on meidän kaikkien asia. Haluan, että lapsemme voivat katsoa uutisia ja luottaa, että poliisi auttaa, jos on tarve. Hätä ei tunne äidinkieltä, ihonväriä, uskontoa, vakaumusta, sukupuolta, ikää tai puoluekantaa. Keski-Suomi on inhimillinen maakunta, josta pidämme kiinni. Tehdään nyt järkevät päätökset ja sen jälkeen oikeita tekoja.

Tommi Lunttila
kansanedustajaehdokas (kok.)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *