90-luvulla matkustin vuodeksi opiskelemaan Yhdysvaltoihin, jossa sain tutustua paikalliseen koulumaailmaan ja myös Yhdysvaltojen kouluruokamaailmaan. Olin tottunut siihen, että koulupäivän aikana Suomessa saa terveellistä ja ravitsevaa ruokaa, vaikka välillä se ei aivan suosikkiruokaani ollutkaan. Yhdysvalloissa sen sijaan joka päivä oli tarjolla joko hampurilaista tai pizzaa. Perjantaisin oli usein taco-päivä, jolloin tuli kolmas vaihtoehto valittavaksi. Tämä ei tietenkään ollut ilmaista ja siksi useat oppilaat korvasivat kouluruokailun suklaapatukoilla, jotka olivat halvempia. Näitä patukka-automaatteja oli jokaisella koulun käytävällä. Maitoon tottuneena maalaispoikana sain usein naurahduksia osakseni, kun kävin kysymässä, mistä sitä voisi saada. Jos maitoa oli tarjolla, oli hinta 3-4-kertainen kolatölkkiin verrattua. Tillilihan ja kanaviillokin jälkeen tuntui hienolta saada herkkuruokaa joka päivä. Ensimmäisen kahden viikon aikana ruokatarjonta kelpasi paremmin kuin hyvin, mutta kolmannella viikolla ajatukseni alkoivat muuttumaan. Koulupäivät kävivät raskaiksi, luokka ei jaksanut seurata opetusta ja välitunnit vietettiin kola-automaattien ympärillä. Opiskelu oli sekä raskasta että kallista touhua. Ei ihme, että Amerikassa on ongelma liikalihavuudesta, kun aamupalatkin olivat pääasiassa pannukakkuja vaahterasiirapilla tai donitseja.

Yhdysvaltojen kouluruokakokemus avasi silmäni suomalaisen kouluruoan merkityksestä, jota olen pohtinut jälkeen päin erityisesti vanhemman roolissa omien lasteni kautta. Pidämme kouluruokailuamme valitettavan usein itsestäänselvyytenä. Kouluruoka ei tarjoa pelkästään energiaa lasten päivään, vaan sillä on myös vahvasti sosiaalinen, kasvatuksellinen ja oppilaita yhtenäistävä merkitys. Ruokahetki kokoaa oppilaat yhteen ilman, että he ovat eriarvoisessa asemassa toisiinsa nähden. Kouluruoka tarjoaa myös mahdollisuuden tutustua erilaisiin makuihin ja suomalaiseen ruokakulttuuriin, joka koostuu muustakin kuin pizzasta ja hampurilaisista. Suomalaisen kouluruoan kaltaisen ateriakokonaisuuden tarjoamiseen lapsilleni on itselläni rehellisesti sanottuna vielä pitkä matka. Kouluruoka on mieletön palvelu meille vanhemmille, mistä meidän tulee pitää kiinni kynsin ja hampain. Emme voi antaa periksi laadussa, puhtaudessa tai monipuolisuudessa. Koen ruoantuottajana ja pienten lasten isänä ylpeyttä siitä, minkälainen järjestelmä suomalaiseen kouluun on rakennettu. Haluan pitää huolta siitä, että kouluruoka-instituutiomme perinne jatkuu ja päättäjät valitsevat aina ensin suomalaisen puhtaan ja terveellisen ruoan koululaisten lautaselle.

Tommi Lunttila

kansanedustajaehdokas (kok.) – numerolla 111

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *