Tänäkin päivänä moni pikkulapsi kertoo unelma-ammattinsa olevan palomies. Molemmat lapseni ovat siitä puhuneet, ja se on taitanut olla myös minun haaveena pienenä. Viime aikoina tämän unelma-ammatin ympärille on kertynyt tummia pilviä. Saimme lukea 19.1.2019 ilmestyneestä Keskisuomalaisesta palomiesten hätähuudosta. Ristonmaan, Seppälän, Vaajakosken ja Äänekosken paloasemilla on siirrytty aluehallintoviraston (AVI) kiristyneen ohjeistuksen mukaisesti kaksivuorotyöaikaan aiemman 24 tunnin työvuoroista. Tässä ohjeistuksessa rajataan enimmäistyötuntimäärää 12 tuntiin työvuoron aikana. Työaikarajoituksissa on kuitenkin kyse paloasemien omasta tulkinnasta, sillä virallinen määritelmä aktiivityöajalle puuttuu. Tämä puolestaan mahdollistaa paloasemille vapaat kädet jatkaa entisillä 24 tunnin työvuoroilla.

Uuden tulkinnan mukainen työaikamalli on johtanut erilaisiin ongelmiin työhyvinvoinnissa. Palomies on saattanut valvoa työvuoroon mennessään lähes 40 tuntia putkeen. Tehtiinkö nyt hyvä muutos? Sitä voi miettiä seuraavien lukujen valossa: työaikamuutoksen jälkeen sairaslomapäivien määrät ovat noin kolminkertaistuneet sekä työtapaturmien vuoksi syntyneet sairaspäivät ovat kasvaneet yli 71 prosenttia. Työtunteja pelastustehtävissä on 13 000 tuntia vähemmän aiempaan verrattuna. Tästä kaikesta veronmaksajille tulee vuositasolla 300 000 euroa enemmän maksettavaa. Eniten kysymyksiä herättää työn laatu – tuntuu hurjalta ajatella, että ihmishenkiä suojellaan ja pelastetaan väsyneenä ja jopa täysin uupuneena. Miten hyviä ja vastuullisia päätöksiä voidaan tehdä tuossa tilassa?

Tuntuu hurjalta ajatella, että ihmishenkiä suojellaan ja pelastetaan väsyneenä ja jopa täysin uupuneena.

Vaihtoehtona tälle vuorokausityölle on paikallinen sopiminen. Pelastusalan työehtosopimuksessa tämä on mahdollista ja toimii kuulemani mukaan todella hyvin. Selvitysten mukaan vastaavasti yritykset, jotka sopivat asioista paikallisesti, omaavat tyytyväisimmät työntekijät. Paikallisen sopimisen kautta voidaan päästä molemminpuoliseen ymmärrykseen palkkausta, työaikoja sekä lomia koskevista asioista. Yhdessä paikallisesti sopien työntekijän omat tarpeet sekä yrityksen tuotannon ja toiminnan tehokkuus pystytään varmistamaan parhaiten.

Minä, ja varmasti myös muut veronmaksajat, haluamme tietää, miksi tähän tilanteeseen on väkisin haluttu siirtyä. Mielestäni tulisi kuunnella työntekijöitä ja palata järjestelmään, joka on käytössä yli 90 prosentissa Suomen pelastuslaitoksista – sovitaan asioista paikallisesti kaikkia osapuolia kuunnellen. Haluan, että lapseni voivat myös jatkossa unelmoida heidän haaveammateistaan – myös palomiehen ammatista. Nyt tarvitaan tilaa teoille!

Tommi Lunttila

kansanedustajaehdokas (kok.)

One Thought on “Kumpi hiipuu ensin, palomies vai tulipalo?”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *