Vaalityö on kerrassaan mielenkiintoista ja koukuttavaa hommaa. Koen joka päivä aitoja kohtaamisia, joissa minulle entuudestaan tuntemattomat ihmiset kertovat avoimesti sisintä lähimpänä olevia ajatuksiaan. Missä muualla ja missä yhteydessä toisilleen tuntemattomat ihmiset tekevät näin nopeasti tuttavuutta, spontaanisti, julkisella paikalla ja yleensä ihan selvin päin? Ei ehkä missään. Onko tosiaan niin, että suomalaiset herkistyvät keskustelulle vain kerran neljässä vuodessa? Onko niin, että vaalit antavat luvan päästellä paineita, haastaa poikkeavia mielipiteitä ja voimme hetkeksi unohtaa säästä puhumisen tai hiljaa hississä hissuttelun. No onneksi on vaalit ja saan kokea kaiken tämän. Mitä olenkaan oppinut vaalityön aikana?

Olen kuullut ja oppinut sen, että suomalainen, keskisuomalainen on henkilö, joka on ajan hermolla. Hän on hyvin selvillä siitä missä maailma makaa ja missä mättää niin pienessä kuin isossa kuvassa. Hän on myös henkilö, joka osaa olla ylpeä onnistumisista. Keskisuomalaiset ovat havaintoni mukaan rauhallisen rentoja tolkun ihmisiä, joilla on vahva itsetunto. Se olen oppinut vaalityön aikana.

Me olemme todella huippuporukkaa, jonka on syytä saada kuuluvampi ääni ja tekoihin pystyvä ratas päätöksenteon koneistoon. Minä haluan olla se, joka pitää ääntä ja saa asioita tapahtumaan. En ole täällä kokeilemassa, vaan menossa ykkösellä eduskuntaan. Tarkemmin sanottuna kolmella ykkösellä.

Tommi Lunttila

kansanedustajaehdokas (kok.) – numerolla 111

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *